Meistä

 

Olen Hanni Joronen ja asun perheineni Akaan Toijalassa 160km Helsingistä pohjoiseen. Perheeseemme kuuluvat itseni lisäksi mieheni Tommi sekä lapsoset Ida-Sofia (-99) ja Onni (-04). Täysivaltaisia perheemme jäseniä ovat myös koiramme Tinni ja Telma. Olen koulutukseltani akuuttihoitoon suuntautunut sairaanhoitaja, mutta tällä hetkellä työskentelen omassa liikkeessäni Tampereen Kauppahallissa. Ja koska yksi yrittäjä perheessä ei riitä ;-) on Tommikin siirtynyt yrittäjyyden kiireiseen maailmaan. Hän keskittyy silmälääkintäpuolen laitteiden maahantuontiin sekä myyntiin. Olen aina ollut eläinhullu, mutta johtuen perheemme allergioista jouduin nuorena "tyytymään akvaarioon". Koska kotona ei karvalapsia ollut otin kaiken ilon irti naapureiden koirista ja kissoista, joita ulkoilutin ja hoidin aina tarpeen tullen. Myös "hevostelu" nieli suuren osan vapaa-ajastani. Ollessani 13-vuotias muutimme omakotitaloon ja sain ensimmäisen karvaisen lemmikkini kanin nimeltä Jassu. Jassulla on ikuisesti oma kolosensa sydämessäni.
	Tommilla on ollut koira kahdeksan-vuotiaasta lähtien, kun rottweiler Ana muutti heille. Anan menehdyttyä luusyöpään perheeseen liittyi belgianpaimenkoira Ami. Koiran kuuluminen perheeseen on ollut Tommille aina itsestäänselvyys, joten sanomattakin on selvää, että en voisi olla onnekkaampi :-) ! Minun ensimmäinen koirani oli Nelli. Kaltoinkohdeltu rekisteröimätön borzoi, jonka otin alkujaan itselleni säälistä pois huonoista oloista. Nelli osoittautui todella ihastuttavaksi persoonaksi, joka oli erityisen omistautunut perheelleen. Koska elämässä sattuu muutoksia, eroja, muuttoja, opiskeluja ja nämä kaikki sattuivat minulle samaan aikaan jouduin luopumaan Nellistä, joka onnekseni sai uuden ja lopullisen kotinsa Marjon luota (joka muuten omistaa Hanishan Sleeping Beautyn ja Hanishan Ultima Thulen). Marjon luona Nelli sai nauttia erikoisasemasta silmäteränä.
Olin koko ikäni haaveillut koirasta, josta olisi työskentelemään monipuolisesti palveluskoiralajeissa. Alkuun haaveilin rotweileristä, mutta keskusteltuani doberman-kasvattajan kanssa oli rotuvalinta tehty. Niinpä Dufas Ursula "Viivi" saapui taloon. Viivi oli melkoinen pakkaus; aina täynnä energiaa ja vauhtia! Poislukien viesti, harrastimme kaikkia palveluskoiralajeja keskittyen eniten IPO:on. Jonkin verran omaksi iloksemme treenailimme myös agilityä , jossa Viivi oli melko yliveto. Emme juurikaan osallistuneet kilpailuihin johtuen mahdottomasta ramppikuumeestani, mutta nautimme suuresti harrastamisesta, treenailusta ja samoilusta metsissä. Toinen doberman, joka tuli taloomme Anthill's Royal Bertta "Bertta" oli saman voitokkaan uroksen (Lobo Royal Bell) jälkeläinen kuin Viivikin. Bertta oli luonteeltaan täysin erityyppinen kuin Viivi ja hänen kanssaan keskityimmekin perustottelevaisuuden hallintaan sekä rauhalliseen kotielämään. Viivi ja Bertta matkasivat yhdessä sateenkaarisillalle joulukuussa 2000. Ikävä on edelleen kova!
Sittemmin elämä on ollut, toisen lapsen saannin sekä muiden aktiviteettien myötä niin kiireistä, että en ole kokenut aktiivisen, monta kertaa viikossa koulutuksia vaativan dobermanin, pitämisen olevan järkevää. Basenjista kuulin ensimmäisen kerran lehdestä ja sen jälkeen en saanut tuota kujeilevan näköistä, tavaroitakin kuulemma varastelevaa, koirulaista pois mielestäni. Syksyllä 1995 oli tarkoituksenamme mennä katsomaan basenjipoikia, jotka etsivät vielä omaa kotia. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen kurttuotsa saapui jengin jatkoksi. Elmon perheeseen saapuminen tuntui kuin puuttuva pala olisi loksahtanut paikalleen! Suureksi suruksemme Elmo kuoli rauhoitukseen noin yksi-vuotiaana. Olen kiitollinen ajasta, jonka saimme pitää tämän pojan luonamme, vaikka se jäikin liian lyhyeksi. Elmo näytti kaikessa ihanuudessaan, mikä upea mahdollisuus meillä on, saadessamme elää näiden luonnon mestariteosten ("Nature's Masterpieces") kanssa! Tuon jälkeen olemme saaneet jakaa elämäämme, sekä sänkyämme, useamman ryppyotsan kanssa eikä elämämme todellakaan ole käynyt tylsäksi ;-) .

Ensimmäinen Hanishan-basenjipentue syntyi vuonna 1999. Pentuja meille syntyy säännöllisen epäsäännöllisesti ja jokainen pentue on huolella mietitty. Olen erittäin kriittinen koskien terveysasioita enkä epäröi poistaa jalostuksesta koiria, jotka eivät täytä tiukkoja vaatimuksiani jalostuskoirille. Jokaisesta pentueesta laitamme vähintään yhden kippurahännän sijoitukseen turvataksemme tulevaisuuden kasvatutyön. Kaikkia ihanasia kun ei ole mahdollista pitää itsellään.

Menestyksekkäästä kasvatustyöstäni sain Suomen Basenjit ry:n kasvattajalautasen vuonna 2007. Olen erittäin otettu tästä kunniasta!

Olen ollut Suomen Basenjit ry:n toimikuntatyöskentelyssä mukana joitain vuosia. Alkujaan vaikutin juoksu- ja näyttelytoimikunnassa, mutta päädyttyäni jalostustoimikuntaan vuoden 2007 alussa jätin muut toimikunnat. Jalostustoimikunta työllistää niin paljon, että koin panokseni muissa toimikunnissa riittämättömäksi.

Mikäli sinulla on mitä tahansa kysyttävää koiristamme tai rodusta ylipäänsä älä epäröi ottaa yhteyttä! Vastaan mielelläni kysymyksiisi!

Olen jäsenenä seuraavissa kerhoissa:
Suomen Basenjit ry.
Suomen Vinttikoiraliitto ry.
Suomen Kennelliitto ry.
Suomen faaraokoirat ja ibizanpodencot ry